Voiko hajua saada millään talosta ja tavaroista pois?
Onko se vaarallista terveydelle?
Auttaisiko esimerkiksi otsonointi tai joku muu vastaava käsittely?

Haju voi olla tosiaankin peräisin tetrakloorianisolista ja yhdiste on peräisin aikoinaan puun sinistymisenestoon käytetystä aineesta KY-5. Hajua esiintyykin eniten vanhoissa asuinrakennuksissa ja kesämökeissä.

Hajua on vaikeaa, lähes mahdotonta saada pois purkamatta ja vaihtamatta rakenteita. Myöskään otsonointi tai kemikaaliset käsittelyt eivät poista hajua lopullisesti, sillä ne eivät poista rakenteissa olevia hajua. Ainoastaan niiden pinnassa tai ilmassa olevia, eikä hajuja välttämättä saada kokonaan pois. Otsonointia tai kemikaalikäsittelyitä ei myöskään saa koskaan suorittaa itse, vaan niiden käyttö ja käsittely tulee jättää aina ammattilaisten tehtäväksi.

Tetrakloorianisolin haittavaikutuksia terveydelle ei ole tutkittu, joten sen vaikutuksia ei terveydelle ei ole tiedossa.

Tetrakloorianisolista löytyy lisätietoa esitteestä, jonka voitte ladata täältä.
TETRAKLOORIANISOLIN TUNNISTAMINEN.

Tuon rakennusajankohdan talot usein rakennettiin siten, että peruslaatan päälle joko asennettiin pikieristys tai muovikalvo ja puukoolaukset ja niiden väliin villaeriste, joko mineraalikivivilla tai lasivilla. Villan päälle asennettiin ilmatiiviyskerrokseksi joko ns. voimapaperia tai muovitiivistepaperia. Pintarakenteeksi tuli puukansi tai betonirakenne eli puhutaan ns. kaksoislaattarakenteesta. Puukantisten alapohjarakenteiden ilmatiiviys on heikko, betonirakenteisissa se on ollut parempi eikä hajua niin helposti ilmene. Betonirakenteisissa alapohjissa ilmavuodot ja sitä kautta tulevat hajut johtuvat yleensä epätiiviistä rakenneliittymistä alapohjalaatan ja ulkoseinän- ja kantavien seinien liittymäkohdissa.

Usein alimman peruslaatan alle ei ole asennettu lämmöneristettä tai karkeaa sorakerrostakaan. Maakerroksista nousee kosteutta, jonka ei tarvitse olla kapillaarista vettä. Usein pikikerros on korkannut irti peruslaatasta, joka on merkki siitä, että pieni kosteusvirta ylöspäin on toiminut. Villat alkavat haista vuosien saatossa ja haju tarttuu myös irtaimistoon ja vaatteisiin. Haju aiheutuu siitä, että villojen sideaineena käytetyt hartsit ym. tuotteet vanhenevat. Asukkailla ei välttämättä ole ilmennyt minkäänlaisia terveysoireita. Kodissa haisee tunkkaiselle eikä se ole miellyttävää. Tätä hajua ei tule sekoittaa tetrakloorianisoliin.

Usein ihmiset toteavat oudon hajun mennessään sisälle. Oven avausvaiheessa syntyvä alipaine vetää hajun sisään tulevan nenään.

Se miten ne hajut erotetaan toisistaan, on yksinkertaista. Tetrakloorianisolin haju ei lähde irtaimistosta ja vaatteista useinkaan pesemällä, mutta tunkkainen haju lähtee pesemällä.

Miellyttävä omenan, kanelin tai sipulin tuoksu tulee usein kellarisienestä, joka on kohtuullisen nopeakasvuinen ja yleinen puun lahottajasieni. Lahovaurio voi hajun ilmetessä olla jo pitkällekin edennyt ja tällöin rakenteiden kantavuus on voinut jo merkittävästi heikentyä. Asiaa on hyvä tutkia tarkemmin ja selvittää mahdollisen lahoamisen laajuus.

Hajun poistaminen on hankalaa, suoraan sanoen mahdotonta. Otsonointi tai kemikaalikäsittely eivät poista hajua lopullisesti, ja rakennuksia irtaimistoineen on jouduttu hävittämään. Mikäli haju ei tee elämästä sietämätöntä, sitä on vain opittava kestämään. Hajua ei moni välttämättä tunnista, vaan tällaisessa rakennuksessa aistittavaa ilmaa kuvaillaan usein ns. mummolan tai vanhan talon hajuksi. Sisätilojen ilmaa kuvaillaan usein myös tunkkaiseksi.

Hajun tuottaa yhdiste nimeltään tetrakloorianisoli, joka on kloorifenolin mikrobiaineenvaihduntatuote ja sillä on hyvin alhainen hajukynnys. Hajun voi aistia siis hyvin pienistä pitoisuuksista. Tetrakloorianisolin haju tarttuu voimakkaasti vaatteisiin sekä pintoihin ja sitä on vaikea saada pois. Yhdisteen ei ole havaittu tutkimusten perusteella aiheuttavan terveyshaittaa pieninä pitoisuuksina. Mutta yhdiste aiheuttaa selkeää viihtyvyyshaittaa sekä vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin.

Talo on rakennettu aikana, jolloin rakentamissa käytettiin usein kloorifenolilla käsiteltyjä puutuotteita. Yleisin kylläste, jota tuohon aikaan käytettiin oli KY-5 ja tuotetta käytettiin puunsuoja-aineena. Kloorifenollin hajoamistuote tunnetaan juurikin tällä tetrakloorianisoli nimellä ja se aiheuttaa kuvaamaanne hajuhaittaa.

Hajun lähde voi olla monessa eri paikassa, missä vaan puuta on käytetty. Aineen esiintymistä materiaalissa voidaan tutkia laboratorioissa sinne toimitetuista näytteistä. Suomessa on useampia laboratorioita, jotka voivat näitä näytteitä tutkia. Kannattaa valita laboratorio, joka on akkreditoitu ja Ruokaviraston hyväksymä. Näytteet on mahdollista ottaa myös itse, mutta vähintään ohjeet kannattaa pyytää laboratoriosta ennen kuin niitä alkaa ottamaan. Samalla saa tietää tarvittavan näytemäärän sekä näytetutkimuksen hinnan. Näytteenottoon voi palkata myös ammattilaisen, esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijan, joka osaa myös arvioida parhaiten paikat, mistä näytteet on hyvä ottaa.

Haju talossa voi johtua monesta syystä. Tetrakloorianisoli on yksi hajun aiheuttaja mitä etenkin vanhoissa taloissa voi esiintyä. Tetrakloorianisoli haisee voimakkaasti, vaikka sitä olisi vähäinen määrä. Sen hajukynnys on hyvin matala. Hajutaloissa ei välttämättä ole merkittäviä mikrobivaurioita.

Haju, joka tarttuu kaikkeen, rakennukseen itseensä ja myös siellä olevaan irtaimistoon sekä vaatteisiin, koetaan äärimmäisen epämiellyttäväksi ja asumisviihtyvyyttä heikentäväksi tekijäksi. Hajun poistaminen on hankalaa, suoraan sanoen mahdotonta. Otsonointi tai kemikaalikäsittely eivät poista hajua lopullisesti, ja rakennuksia irtaimistoineen on jouduttu hävittämään. Mikäli haju ei lähde pesussa pois, ei edes useaan kertaan pestäessä niin on mahdollista, että kyseessä on tämä kyseinen yhdiste. Mikäli haju ei tee elämästä sietämätöntä, sitä on vain opittava kestämään.

Mikäli haju lähtee esimerkiksi pesussa pois, voi kyseessä olla jokin muu asia, mikä aiheuttaa hajua. Siinä tapauksessa kannattaa ottaa yhteyttä alan ammattilaiseen, esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijaa, jonka voi palkata tutkimaan hajun syytä.

Homekoirat eivät haista tetrakloorianisolia, mutta mikäli kyseessä on kosteus- ja homevaurio, voi homekoira haistaa sen.

Homeasunnosta pois muutettaessa täytyy irtaimisto puhdistaa huolellisesti ennen sen viemistä ns. puhtaaseen asuntoon. Samoin, kun muutetaan takaisin remontoituun asuntoon tai kun remontti on ohi, tulee irtaimisto huolella puhdistaa.

Irtaimistoon jääneet mikrobit, niiden osaset ja kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet (hajujen aiheuttajia) voivat aiheuttaa oireita. Irtaimisto kannattaa tuoda kotiin, jos mahdollista, vähitellen puhdistettuna, esimerkiksi huonekalu kerrallaan. Samalla pystyy tarkkailemaan, minkä tavaran tuonnin jälkeen oireet mahdollisesti ilmaantuvat. Tällä tavoin helpotetaan oireilun aiheuttavan tavaran/huonekalun löytymistä ja vältytään tavaroiden tarpeettomalta hävittämiseltä.

Arkijärki tulee aina säilyttää. ”Isoäiti” puhdisti säilöntää varten lasipurkit kuumassa uunissa. Puhdistamiseen ja hajun poistoon voi käyttää lämmönlähteenä mm. noin 100-asteista saunaa, sähköuunia (100°C), hiustenkuivainta tai muuta lämmönlähdettä. Aikaa, minkä tuote on lämmön vaikutuksessa, on vaikea sanoa. Tavoitteena on, että tuote on yhtä lämmin sisäpuolelta kuin saunan lämpötila. Lisäksi apuna kannattaa käyttää tuulettamista ja imurointia.

Silminnähden homeessa oleva irtaimisto voi olla vaikea puhdistaa, joten se joudutaan usein hävittämään. Mikäli huolellisesta puhdistamisesta, tuulettamisesta ja varastoinnista huolimatta irtaimisto aiheuttaa oireita, ei ole juuri muuta tehtävissä kuin luopua tavaroista. Päätös irtaimiston hävittämisestä jää aina asukkaalle itselleen.

Lataa Irtaimiston puhdistusohje.

Tehokkain tapa yrittää päästä hajusta eroon on pestä vaate mahdollisimman kuumalla pesuohjelmalla. Hajua voi yrittää poistaa liottamalla vaatetta ennen pesua etikkavedessä (0,5 dl etikkaa ja 5 l vettä). Etikka neutralisoi hajuja tehokkaasti. Hajut pinttyvät tekokuituihin luonnonmateriaaleja tiukemmin.

Mikäli haju ei poistu käsittelystä huolimatta, on syynä todennäköisemmin kemiallinen yhdiste, tetrakloorianisoli, joka kehittyy useiden kymmenien vuosien kuluessa rakennukseen, jonka puutavaraa on käsitelty kloorifenolilla esim. KY-5.  Haju kehittyy vääjäämättä, eikä sen kehittymistä asukas voi millään toimenpiteellä estää.

Tetrakloorianisolin haju tarttuu kaikkeen orgaanisesta epäorgaaniseen materiaaliin, lemmikkieläimien turkkiin sekä kodin irtaimistoon, jopa elintarvikkeisiin. Hajukynnys on äärimmäisen pieni, ainoastaan muutama nanogramma. Tuotteen ei tiedetä aiheuttavan niin pienissä pitoisuuksissa terveyshaittaa, mutta ei sitä ole myöskään tutkittu. Haju on todella ikävä ja saattaa vaikuttaa myös sosiaalisin ihmissuhteisiin.

Kloorifenolien käyttö, myynti ja valmistus kiellettiin 1985, ei siksi, että rakennukset alkoivat haista, vaan siksi, koska päästessään pohjaveteen se on ihmisille vaarallinen. Eniten tämä haju vaivaa kylmillään olevia loma-asuntoja, vanhoja omakotitaloja jne.

Jos vaatteisiin tarttunut haju on edellä kuvattu tetrakloorianisoli, ei sille ole juurikaan mitään tehtävissä, kuin sopeutua hajuun tai hävittää tuote.

Terveyshaitan arvioinnin ja mahdollisen toteamisen tekee terveydensuojeluviranomainen, yleensä terveystarkastaja. Arvio tehdään asunnontarkastuksen sekä mahdollisten siihen liittyvien tutkimusraporttien perusteella. Terveydensuojeluviranomainen tulee pyytää asunnontarkastukselle.

Terveydensuojeluviranomainen vastaa myös asumiskieltomääräyksistä.

Homeisesta talosta tuodut huonekalut ja esineet eivät vahingoita tervettä taloa. Mutta ne tulee siitä huolimatta puhdistaa aina huolellisesti ennen kuin niitä siirretään ns. terveisiin tiloihin. Niiden pinnassa on ilmaan haihtuvia itiöitä ja ne voivat aiheuttaa herkemmille henkilöille oireilua.

Homeen hajua voi tekstiilihuonekaluista koettaa poistaa lämpökäsittelyn avulla esimerkiksi hiustenkuivaajalla. Irtaimiston puhdistamisesta löytyy hyvä ohje, jonka voitte ladata täältä.
PUHDISTAMISOHJE.

Jos tuolissa oleva haju ei olekaan homeen hajua vaan toisen yhdisteen eli tetrakloorianisolin aiheuttama haju, ei hajua valitettavasti saa millään pois. Silloin sitä täytyy vaan oppia kestämään tai sitten tuoli on syytä hävittää.