Sisäilmaongelmat

Tuon rakennusajankohdan talot usein rakennettiin siten, että peruslaatan päälle joko asennettiin pikieristys tai muovikalvo ja puukoolaukset ja niiden väliin villaeriste, joko mineraalikivivilla tai lasivilla. Villan päälle asennettiin ilmatiiviyskerrokseksi joko ns. voimapaperia tai muovitiivistepaperia. Pintarakenteeksi tuli puukansi tai betonirakenne eli puhutaan ns. kaksoislaattarakenteesta. Puukantisten alapohjarakenteiden ilmatiiviys on heikko, betonirakenteisissa se on ollut parempi eikä hajua niin helposti ilmene. Betonirakenteisissa alapohjissa ilmavuodot ja sitä kautta tulevat hajut johtuvat yleensä epätiiviistä rakenneliittymistä alapohjalaatan ja ulkoseinän- ja kantavien seinien liittymäkohdissa.

Usein alimman peruslaatan alle ei ole asennettu lämmöneristettä tai karkeaa sorakerrostakaan. Maakerroksista nousee kosteutta, jonka ei tarvitse olla kapillaarista vettä. Usein pikikerros on korkannut irti peruslaatasta, joka on merkki siitä, että pieni kosteusvirta ylöspäin on toiminut. Villat alkavat haista vuosien saatossa ja haju tarttuu myös irtaimistoon ja vaatteisiin. Haju aiheutuu siitä, että villojen sideaineena käytetyt hartsit ym. tuotteet vanhenevat. Asukkailla ei välttämättä ole ilmennyt minkäänlaisia terveysoireita. Kodissa haisee tunkkaiselle eikä se ole miellyttävää. Tätä hajua ei tule sekoittaa tetrakloorianisoliin.

Usein ihmiset toteavat oudon hajun mennessään sisälle. Oven avausvaiheessa syntyvä alipaine vetää hajun sisään tulevan nenään.

Se miten ne hajut erotetaan toisistaan, on yksinkertaista. Tetrakloorianisolin haju ei lähde irtaimistosta ja vaatteista useinkaan pesemällä, mutta tunkkainen haju lähtee pesemällä.

Märkätiloissa on usein ongelmia, jos ne ovat 70-, 80- tai 90-lukujen alkuperäiskunnossa. Ongelmat ovat tyypillisesti pintamateriaalien alla eikä niitä näe ilman rakenteita avaamatta. Tyypillisiä ongelmia ovat puutteellinen tai kokonaan puuttuva vedeneristys ja siitä seurannut kosteus- ja homevaurio rakenteissa.

Kuoriaisia on myrkytetty tuholaistorjujan toimesta ja rakenteita purkamalla on saatu ongelmaa hieman rauhoittumaan ja alakerrassa kuoriaisia ei olekaan enää näkynyt. Yläkerrasta olemme kuitenkin havainneet muutaman elävän toukan. Nyt mietimme, että onko kuoriaiset saatu kokonaan hävitettyä vai voiko niitä olla vielä jossain rakenteissa?

Käyttämänne tuholaistorjuja on alansa ammattilainen ja häneltä tai toiselta vastaavalta kannattaa kysyä miten asian lopullisuuden voisi varmistaa. Yläkerran rakenteita joutuu mahdollisesti vielä avaamaan ja selvittämään, onko siellä kuoriaisia. Myrkytyksiäkin saattaa joutua vielä jatkamaan.

Asumisterveysliitto ei tee kuntotutkimuksia eikä korjaussuunnittelua. Asumisterveysliitto neuvoo ja ohjaa asiakkaita eteenpäin asioidensa selvittämisessä.

Homeisesta talosta tuodut huonekalut ja esineet eivät vahingoita tervettä taloa. Mutta ne tulee siitä huolimatta puhdistaa aina huolellisesti ennen kuin niitä siirretään ns. terveisiin tiloihin. Niiden pinnassa on ilmaan haihtuvia itiöitä ja ne voivat aiheuttaa herkemmille henkilöille oireilua.

Homeen hajua voi tekstiilihuonekaluista koettaa poistaa lämpökäsittelyn avulla esimerkiksi hiustenkuivaajalla. Irtaimiston puhdistamisesta löytyy hyvä ohje, jonka voitte ladata täältä.
PUHDISTAMISOHJE.

Jos tuolissa oleva haju ei olekaan homeen hajua vaan toisen yhdisteen eli tetrakloorianisolin aiheuttama haju, ei hajua valitettavasti saa millään pois. Silloin sitä täytyy vaan oppia kestämään tai sitten tuoli on syytä hävittää.

• kurkun karheus, äänen käheys, nielun kutina ja kirvely
• silmäoireet, tulehdukset, kutina, punoitus
• nenäntukkoisuus, nuha, kutina, kirvely, aivastelu
• korvatulehdukset
• kuumeilu, kuumepiikit
• ylähengitystieoireet
• limakalvojen ärsytysoireet
• vaikeita iho-oireita, ihottumaa
• päänsärky, joka on jatkuvaa
• selittämätöntä väsymystä
• pahoinvointi
• astman paheneminen
• huimaus, outo-olotila, aivosumu
• lemmikkien oireilu

Tunkkainen ja epämiellyttävä sisäilma voi paljastaa ilmanvaihdon puutteet. Kyseinen ongelma kertoo, että rakenteessa saattaa olla kosteus- ja homevaurio tai huono ilmanvaihto. Mikäli ilmanvaihto ei toimi tai on puutteellinen ei ilmaa poistu eikä korvausilmaa tule riittävästi sisään.

Homeasunnosta pois muutettaessa täytyy irtaimisto puhdistaa huolellisesti ennen sen viemistä ns. puhtaaseen asuntoon. Samoin, kun muutetaan takaisin remontoituun asuntoon tai kun remontti on ohi, tulee irtaimisto huolella puhdistaa.

Irtaimistoon jääneet mikrobit, niiden osaset ja kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet (hajujen aiheuttajia) voivat aiheuttaa oireita. Irtaimisto kannattaa tuoda kotiin, jos mahdollista, vähitellen puhdistettuna, esimerkiksi huonekalu kerrallaan. Samalla pystyy tarkkailemaan, minkä tavaran tuonnin jälkeen oireet mahdollisesti ilmaantuvat. Tällä tavoin helpotetaan oireilun aiheuttavan tavaran/huonekalun löytymistä ja vältytään tavaroiden tarpeettomalta hävittämiseltä.

Arkijärki tulee aina säilyttää. ”Isoäiti” puhdisti säilöntää varten lasipurkit kuumassa uunissa. Puhdistamiseen ja hajun poistoon voi käyttää lämmönlähteenä mm. noin 100-asteista saunaa, sähköuunia (100°C), hiustenkuivainta tai muuta lämmönlähdettä. Aikaa, minkä tuote on lämmön vaikutuksessa, on vaikea sanoa. Tavoitteena on, että tuote on yhtä lämmin sisäpuolelta kuin saunan lämpötila. Lisäksi apuna kannattaa käyttää tuulettamista ja imurointia.

Silminnähden homeessa oleva irtaimisto voi olla vaikea puhdistaa, joten se joudutaan usein hävittämään. Mikäli huolellisesta puhdistamisesta, tuulettamisesta ja varastoinnista huolimatta irtaimisto aiheuttaa oireita, ei ole juuri muuta tehtävissä kuin luopua tavaroista. Päätös irtaimiston hävittämisestä jää aina asukkaalle itselleen.

Lataa Irtaimiston puhdistusohje.

Suomi kuuluu Euroopan lepakoiden suojelusopimukseen, joka velvoittaa meitä suojelemaan lepakoita. Kuten ennen sopimustakin, lepakoiden pyydystäminen ja tappaminen ilman viranomaisen lupaa on kiellettyä. Tämän lisäksi lepakoille tärkeitä talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja sekä päiväpiiloja pyritään suojelemaan ja ravinnonsaannin kannalta tärkeät alueet huomioidaan suojelupäätöksiä tehtäessä.

Lepakoilla on runsaasti erilaisia bakteereja ja viruksia, joista ihmisen kannalta ikävimpiä ovat useat rabiesta eli raivotautia (vesikauhu) aiheuttavat virukset. Lepakoiden ei siksi olisikaan hyvä asua kesämökin rakenteissa. Ensisijaisesti kannattaa ottaa yhteyttä mökkikunnan ympäristöterveydenhuoltoon ja kysyä heiltä tarkempia toimintaohjeita.

Terveyshaitan arvioinnin ja mahdollisen toteamisen tekee terveydensuojeluviranomainen, yleensä terveystarkastaja. Arvio tehdään asunnontarkastuksen sekä mahdollisten siihen liittyvien tutkimusraporttien perusteella. Terveydensuojeluviranomainen tulee pyytää asunnontarkastukselle.

Terveydensuojeluviranomainen vastaa myös asumiskieltomääräyksistä.

Osa kreosoottikomponenteista (esim. naftaleeni) haihtuu ilmaan, jolloin voi esiintyä hengitysteiden tai silmien lievää ärsytystä.

Iholla kreosootti voi aiheuttaa herkistymistä ja ärsytysoireita. Myös herkistymistä auringonvalolle voi esiintyä.

Osa kreosootin komponenteista voi imeytyä ihon kautta elimistöön, jolloin voi tulla heikkouden tunnetta, päänsärkyä, sekavuutta, huimausta, pahoinvointia, lisääntynyttä limaneritystä. Myös oksentaminen on mahdollisia.

Nieltynä kreosootti on aiheuttanut kuoleman aikuisella noin 7 g annoksella (lapsella 1–2 g).

Mikäli kreosootille altistuu toistuvasti, on kreosootti tutkimuksissa osoittautunut syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Toistuvan altistumisen kreosootille on todettu lisäävän erityisesti iho- ja huulisyövän riskiä. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on arvioinut kreosootin ihmisessä todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi (ryhmä 2A).

Useimmiten syynä on lattiakaivon tai hajulukon kuivuminen, kun asunnosta ollaan pitempään poissa. Syynä voi olla myös lattiakaivossa olevan puhdistustulpan ilmavuoto (tulppa on vääränkokoinen) tai tulppa on hieman pois paikaltaan. Mikäli veden valuttaminen viemäriin ei auta tai puhdistustulpan on varmistettu olevan kunnolla kiinni, voi kyseessä olla ilmanvaihdon ongelma. Ilmanvaihto voi olla liikaa alipaineinen, jolloin korvausilmaa tulee myös viemäreiden kautta.

Hajun syynä voi olla myös se, ettei lattialaivoja tai hajulukkoja ei puhdisteta säännöllisesti esim. siksi, että sen puhdistaminen on vaikeaa kaivon sijainnin perusteella tai että ei vain ole tultu ajatelleeksi, että ne vaativat säännöllistä huoltoa.

Lattiakaivoihin ei ole viisasta kaataa kiehuvaa vettä, koska kaivon materiaali ei kestä kiehuvaan kuumaa vettä. Lattiakaivojen puhdistukseen voi kuitenkin käyttää esim. kuumahöyryä kemikaalien sijaan.

Sisäilmassa aistittavissa oleva viemärin haju voi johtua useista eri syystä. Yksi on se, että asunnon korvausilman saanti on puutteellinen ja korvausilma otetaan sieltä mistä se vaivattomin tulee eli viemärijärjestelmästä.

Toinen syy voi olla se, että viemäriputken tiivisterengas on kovettunut ja se on pudonnut viemäriputkeen mahdollistaen viemärin hajun pääsyn asuintiloihin. Kolmas ja yleisin syy on lattiakaivon vesilukon kuivuminen. Syynä voi olla myös lattiakaivossa olevan puhdistustulpan ilmavuoto (tulppa on vääränkokoinen) tai tulppa on hieman pois paikaltaan tai lattiakaivoja tai hajulukkoja ei ole puhdistettu

Ammattitaitoisia kuntotutkijoita kannattaa hakea esimerkiksi Eurofins Expert Services -sivuilta palvelukohdasta sertifikaattihaku. Haun avulla voi hakea sertifioituja rakennusterveysasiantuntijoita, joiden osaaminen ja ammattitaito kohdistuu erityisesti rakennusten kunto- ja sisäilmatutkimuksiin.

Vesilukot avataan allaskaapin puolelta. Vesilukko kannattaa pudottaa altaan alle asetettuun ämpäriin tai pesuvatiin ja puhdistaa vesilukon osat siinä. Puhdistukseen sopii esimerkiksi WC:n puhdistamiseen tarkoitettu kemikaali tai muu yleispuhdistusaine.

Keittiön altaiden ja märkätilojen altaiden vesilukot on hyvä puhdistaa määräajoin säännöllisesti tai viimeistään silloin ne alkavat haista tai menevät tukkoon.

Vesilukon puhdistamisen yhteydessä on hyvä puhdistaa myös keittiöaltaan pohjaventtiili. Pohjaventtiilin saa auki viemärin puolelta ja niissä on yleensä ruuvi keskellä, jonka avaamalla venttiilin saa irti puhdistusta varten.

Varmista ennen uudelleen kasausta että kaikki tiivistepinnat ovat puhtaat. Kasauksen jälkeen pidä hanaa hetki täysillä, ja varmista että viemäri ei vuoda. Mikäli vettä vuotaa, varmista että liitokset ovat kiristetty kunnolla. Tarvittaessa irrota osat uudestaan, aseta tiivisteet ovat kunnolla paikalleen ja kasaa osat takaisin.

• uudet, haisevat materiaalit
• kasvillisuus ja kukkapenkit perustuksen ympärillä
• ulkoseinille kiinnitetyt kalusteet
• integroidut kylmäkalusteet ja ns. vanhan ajan kylmäkaapit ja kylmiöt
• salaojittamattomuus, niiden toimimattomuus
• maanpinta korkeammalla kuin lattiapinta
• puukoolattu lattia
• useat muovimattokerrokset tai vastaavat mattomateriaalit päällekkäin
• muovimaton päälle asennettu laminaatti- tai vinyylilattia
• IV-putkien päättäminen yläpohjaan (vinttiin)
• alipaineventtiili ilmanvaihtoputken päässä

Puutteelliset tai väärin asennetut lämmöneristeet ja puurakenteet ovat riski. Mikäli eristeitä tai puurakenteita on maanpinnan tasalla tai sen alapuolella, homehtuvat ne herkästi. Jos taas eristettä on liian vähän/ohuesti, sitä jopa paikoin puuttuu tai sitä on asennettu maanvastaisten seinien sisäpintaan ilman, että ulkopuolta on kosteuseristetty oikein, syntyy riski rakenteiden kosteusvaurioitumiseen. Myös sisäpuolisten höyrynsulkujen puutteet tai väärin asennukset ovat kosteusteknisesti riski rakenteille.

Koulutetut ja tasotestatut home- tai lahokoirat ovat yleensä tarkkoja ja hyviä havaitsemaan mikrobien hajuja rakennuksista. Osaava ohjaaja on tärkeä koiran työpari. Koiran merkkauksiin vaikuttavat mm. talon ilmanvaihto ja mahdolliset rakenteista tulevat korvausilmavirtaukset. Koiran ilmaisema kohta ei siis välttämättä aina ole juuri se vaurioitunut kohta, vaan haju voi kulkeutua ilmavirran mukana jostain toisesta kohdasta. Tästä syystä ohjaajan ammattitaito on hyvin tärkeää, jotta hän osaa tulkita koiran ilmauksia suhteessa tutkittavaan rakennukseen.

Ilmalämpöpumppu, oikein käytettynä ja oikein huollettuna on hyvä ja turvallinen lisä asumisviihtyvyyden parantamisessa.

Automaattitoimintoa ei esimerkiksi kannata käyttää, sillä se pyrkii pitämään lämpötilan aina asetetun mukaisena ja näin esimerkiksi takkaa lämmitettäessä ilmalämpöpumppu jäähdyttää ilmaa, jos sisätilan lämpötila kohoaa asetettua arvoa korkeammaksi.

Sisäilmaa ei myöskään kannata jäähdyttää liikaa ulkoilmaan verrattuna, noin 2-4 °C jäähdytys on riittävä lämpötilaero ulkoilmaan nähden. Suurempaa lämpötilaeroa ei kannata pitää yllä ainakaan pidempiä, useampia kuukausia pitkiä aikoja. Muutamankin asteen viilennys helpottaa oloa, sillä ilmalämpöpumppu poistaa sisäilmasta myös siinä olevaa kosteutta, joka on usein se tukalimman olon aiheuttaja.

Jäähdytystoiminto kerää laitteen sisälle kondessivettä, joten kannatta tutustua hyvin laitteen ohjeeseen, kuinka kondessivesi johdetaan tai haihdutetaan laitteesta pois. Ilmalämpöpumpun suodattimet tulee myös puhdistaa ja vaihtaa valmistajan antamien ohjeiden mukaan. Jäähdytyksen yhteydessä syntyvä kosteus voi tiivistyä myös suodattimiin ja likaisissa, kosteissa suodattimissa on mahdollisuus erilaisille bakteerikasvuille. Likaiset suodattimet heikentävät myös pumpun tehoa ja toimintaa.

Ilmalämpöpumpun ja sen suodattimien puhtaudesta tulee huolehtia läpi vuoden. Puhdistus tulee tehdä valmistajan ohjeen mukaan, tiheämpikin puhdistustahti ei ole yhtään huono asia. Pölyn kerääntyminen laitteeseen riippuu monesta tekijästä, asunnon koosta, asukkaiden määrästä jne. Eli säännöllinen tarkastus ja puhdistus on hyvä ajoittaa osaksi kodin huoltokirjaa.

Kreosootti ei vahingoita materiaaleja, elleivät ne ole olleet kiinteässä yhteydessä kreosoottiin. Mikäli niihin on imeytynyt kreosootin hajua, voi hajua koettaa poistaa lämpökäsittelyllä. Lämpökäsittelyyn voidaan käyttää 65–100 asteista saunaa, hiustenkuivainta, uunia tms. sellaista millä esineen tai tavaran saa turvallisesti kuumennettua ilman tulipalon vaaraa. Vaatteet voi pestä 60 asteisella ohjelmalla. Mikäli haju ei poistu tuotteista, voi toimenpiteet tehdä uudelleen ja ellei tämäkään auta, täytyy miettiä hävittääkö tuotteet.

Taloyhtiössä asuu tupakoitsija ja tupakansavu kulkeutuu taloyhtiön sisätiloihin ja asuntoihin.

Yksityiskäyttöön olevia mittareita ei ole saatavilla. Tupakansavusta ja sen aiheuttamasta haitasta kannattaa ilmoittaa ensin kirjallisesti taloyhtiön hallitukselle ja mikäli taloyhtiön hallitus ei saa ratkaistua asiaa, voi ottaa yhteyttä asuinpaikan terveydensuojeluviranomaiseen. Viranomainen voi tehdä tarvittaessa asunnontarkastuksen ja osaa myös ohjeistaa kuinka asiassa voi edetä.

Terveydensuojeluviranomaisen tarkastus kohteessa sekä lausunto asiasta on hyvä lisä, sillä silloin saatte viranomaisen kannan siihen, voiko asunnon enää asua tai onko siinä terveydensuojelulain nojalla korjattavaa, jotta asuminen on terveellistä ja turvallista.

Mikäli asiassa ei päästä myyjän kanssa sopuun pelkällä neuvottelulla, teidän täytyy riitauttaa asia tuomioistuimessa. Sitä varten tarvitsette virhe- ja vaurioselvityksen toisin sanoen virheet ja niistä aiheutuneet vauriot rakenneosittain tai huonetiloittain. Lisäksi tarvitsette asiantuntevan korjaussuunnitelman sekä yksikköhintaisen luettelon ja määrälaskennan kustannuksista. Nämä asiakirjat ovat riittävät reklamaation ja mahdollisen kannekirjelmän laatimista varten. Riita-asioissa kannattaa kääntyä heti alkuun asiantuntevan juridiikan koulutuksen saaneen, ja tällaisia tapauksia käsitelleen asiantuntijan puoleen.

Ei tarvitse tuhota kaikkea irtaimistoa. Kovat materiaalit nihkeä pyyhitään normaalin tapaan miedolla pesuaineella. Pinnat voi myös käsitellä kuumahöyryllä, jossa lämpötila on noin 130 jopa 180 astetta ja pyyhkäistä mikrokuituliinalla. Tekstiilit voi pestä min 60 asteen lämpötilassa ja kuivata kuivausrummussa tai vaihtoehtoisesti saunottaa noin + 100°C. Sellaiset tuotteet, jotka eivät kestä vesipesua kannattaa saunottaa, tai käsitellä kuumahöyryllä, lämpöpuhaltimella tms. laitteella esimerkiksi hiustenkuivaaja on oiva apulainen. Jos irtaimisto senkin jälkeen aiheuttaa oireilua, kannattaa se tuote poistaa kokonaan käytöstä.

Hajun poistaminen on hankalaa, suoraan sanoen mahdotonta. Otsonointi tai kemikaalikäsittely eivät poista hajua lopullisesti, ja rakennuksia irtaimistoineen on jouduttu hävittämään. Mikäli haju ei tee elämästä sietämätöntä, sitä on vain opittava kestämään. Hajua ei moni välttämättä tunnista, vaan tällaisessa rakennuksessa aistittavaa ilmaa kuvaillaan usein ns. mummolan tai vanhan talon hajuksi. Sisätilojen ilmaa kuvaillaan usein myös tunkkaiseksi.

Hajun tuottaa yhdiste nimeltään tetrakloorianisoli, joka on kloorifenolin mikrobiaineenvaihduntatuote ja sillä on hyvin alhainen hajukynnys. Hajun voi aistia siis hyvin pienistä pitoisuuksista. Tetrakloorianisolin haju tarttuu voimakkaasti vaatteisiin sekä pintoihin ja sitä on vaikea saada pois. Yhdisteen ei ole havaittu tutkimusten perusteella aiheuttavan terveyshaittaa pieninä pitoisuuksina. Mutta yhdiste aiheuttaa selkeää viihtyvyyshaittaa sekä vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin.

Kreosootilta haisevaa tervapaperia ei saa peitettyä niin, etteikö hajua sisäilmaan tulisi. Kreosootin eli PAH yhdisteen haju sisäilmassa katsotaan Asumisterveysasetuksen mukaan toimenpiderajan ylittäväksi määreeksi. Eli jotta haitta voidaan estää, tulisi kaikki haisevat tervapaperit poistaa.

Haitan laajuuden arvioimiseksi on paikalle hyvä pyytää alan ammattilainen, mieluiten rakennusterveysasiantuntija, ja antaa hänelle toimeksianto selvittää asia. Hänen toimeksiantoonsa voi sisällyttää myös korjaussuunnitelman sekä kustannuslaskennan tulevista korjauksista.

Polttopuut ovat luontaisesti mikrobipitoisia ja tästä syystä puut kannattaa kuivata hyvin ja säilyttää paikassa, jossa ne pääsevät tuulettumaan. Sisälle polttopuita ei kannata paloturvallisuus syystäkään tuoda sisälle enempää kuin kulloistakin polttokertaa vastaava määrä.

Polttopuut voivat aiheuttaa herkistyneille henkilöille oireilua, mutta kotia ne eivät varsinaisesti saastuta. Säännöllisellä siivouksella ja pintojen pyyhinnällä pinnoille polttopuista irronneet mikrobien itiöt saa poistettua. Myös puukoria tai puiden säilytykseen tarkoitettua laatikkoa on hyvä välillä puhdistaa ja esimerkiksi saunottaa.

Polttopuita ei saa koskaan säilyttää talon ulkoseinää vasten, asia on kielletty ihan jo pelastuslaissa (379/2011) § 9. Kyse on paloturvallisuudesta. Puiden säilyttäminen talon ulkoseinää vasten voi lisäksi aiheuttaa ulkovuoren vaurioitumista puista tarttuvan metsäsienen vuoksi.

Varmin tapa saada haju pois, on uusia pinnat, joissa kissan pissaa on, mm. puu- tai betonilattia. Eli lattian pinnoite, tapetti tai maalipinnat. Pienemmät vauriokohdat voi koettaa käsitellä etikasta ja astianpesuaineesta tehdyllä seoksella, jolla hierotaan tahrakohtaa. Myös hyvin kuuma höyrykäsittely voi auttaa hajun poistossa.

Otsonointi ei poista hajua lopullisesti, sillä se ei kohdistu rakenteeseen, ainoastaan pintaan. Otsonoinnin käyttöä ei muutoinkaan suositella omatoimisesti vaan käyttö tulisi aina jättää ammattilaisille.

Voiko hajua saada millään talosta ja tavaroista pois?
Onko se vaarallista terveydelle?
Auttaisiko esimerkiksi otsonointi tai joku muu vastaava käsittely?

Haju voi olla tosiaankin peräisin tetrakloorianisolista ja yhdiste on peräisin aikoinaan puun sinistymisenestoon käytetystä aineesta KY-5. Hajua esiintyykin eniten vanhoissa asuinrakennuksissa ja kesämökeissä.

Hajua on vaikeaa, lähes mahdotonta saada pois purkamatta ja vaihtamatta rakenteita. Myöskään otsonointi tai kemikaaliset käsittelyt eivät poista hajua lopullisesti, sillä ne eivät poista rakenteissa olevia hajua. Ainoastaan niiden pinnassa tai ilmassa olevia, eikä hajuja välttämättä saada kokonaan pois. Otsonointia tai kemikaalikäsittelyitä ei myöskään saa koskaan suorittaa itse, vaan niiden käyttö ja käsittely tulee jättää aina ammattilaisten tehtäväksi.

Tetrakloorianisolin haittavaikutuksia terveydelle ei ole tutkittu, joten sen vaikutuksia ei terveydelle ei ole tiedossa.

Tetrakloorianisolista löytyy lisätietoa esitteestä, jonka voitte ladata täältä.
TETRAKLOORIANISOLIN TUNNISTAMINEN.

Taloyhtiön hallituksen on ensimmäisessä vaiheessa aiheellista neuvotella siivottoman asunnon asukkaan kanssa ongelmasta ja sen hoitamisesta. Mikäli kyseessä on mahdollisesti vuokralainen, tulee asiasta ilmoittaa myös osakkeen omistajalle.

Ongelman jatkuessa taloyhtiön hallitus voi antaa kirjallisen varoituksen siivottomuudesta. Mikäli kyseinen asukas ei taloyhtiön hallituksen kirjallisista huomautuksista huolimatta ole tehnyt asialle mitään, on osakkaalla mahdollisuus irtisanoa vuokrasopimus. Tai mikäli kyseessä on osakas, taloyhtiön hallituksen tulee tehdä toimenpideilmoitus terveydensuojeluviranomaiselle ja pyytää apua asian käsittelyssä. Lisäksi voi miettiä onko kissojen olosuhteet sellaiset, kuin pitää ja jos asia epäilyttää voi olla yhteydessä eläinsuojeluun.

Rakennuksen kannalta kissanpissan aiheuttamat ongelmat voivat tulla kalliiksi. Jos pissa on päässyt rakenteisiin, voidaan joutua vaihtamaan isoiltakin alueilta pintamateriaalit ja rakenteita.

• TsL 27 § Asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvä terveyshaitta. Milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

Alla on Linkki Valviran ohjeistus terveydensuojeluviranomaisille siivottomuuteen, siinä on erittäin hyvät ohjeet taloyhtiön hallitukselle, miten ongelman kanssa tulee toimia. 

https://www.valvira.fi/documents/14444/22511/Valvira_ohje_viranomaisille_3_2011.pdf

Jyrsijäongelmat koskevat koko taloyhtiötä, oli kyseessä sitten hiiri- tai rottaongelmat. Hiirillä on usein tapana tehdä pesiään rakennusten rakenteisiin ja samalla ne sotkevat eristeet ja rakenteet ulosteillaan. Ne myös rikkovat eristeitä repiessään niitä pesätarpeiksi ja kulkureittejä tehdäkseen. Hiiriä myös joskus kuolee rakenteisiin, jolloin niistä aiheutuu selkää hajuhaittaa asuntoihin.

Koska kyseessä on rakennuksen kiinteät rakenteet, on selvitysvastuu- ja velvollisuus taloyhtiöllä. Mikäli isännöitsijä tai taloyhtiön hallitus eivät lähde selvittämään asiaa, kannattaa olla yhteydessä terveydensuojeluviranomaiseen. Hän voi tarvittaessa määrätä taloyhtiön selvittämään asiaa.

Valesokkeli on riskirakenne, jota esiintyy 1960-luvun taloista 1990-luvulle asti. Rakenne on altis kosteusvaurioille, koska osa talon rakenteista on maanpinnan tasossa tai jopa sen alapuolella maan sisässä. Valesokkelissa talon puunrunko on verhoiltu esimerkiksi tiilillä, jolloin syntyy vaikutelma, että talolla on betoninen perustus ja talon lattia olisi korkeammalla. Valesokkelilla varustettuun taloon voi esimerkiksi ajaa polkupyörällä sisään.

Miellyttävä omenan, kanelin tai sipulin tuoksu tulee usein kellarisienestä, joka on kohtuullisen nopeakasvuinen ja yleinen puun lahottajasieni. Lahovaurio voi hajun ilmetessä olla jo pitkällekin edennyt ja tällöin rakenteiden kantavuus on voinut jo merkittävästi heikentyä. Asiaa on hyvä tutkia tarkemmin ja selvittää mahdollisen lahoamisen laajuus.

Vanhat lattiakaivot ovat riski. Tarkista korokerengas. Jos havaitset korokerenkaaseen tulevia kupariputkia, voit päätellä, että kaikki ei ole kunnossa. Kyseessä on rakennusvirhe. Kupariputki on virheellinen tapa liittää viemäriin esimerkiksi pesukoneen poistoputki tai käsienpesuallas kuumentamalla kupariputki, jolloin liitosputkelle saadaan reikä. Liitos on epätiivis ja siitä kehittyneet kosteusvauriot jäävät vakuutuskorvausten ulkopuolelle.

On riski, jos viemärin tuuletusputki on päätetty yläpohjaan eli sinne vesikaton ja asuinkerrosten väliseen tilaan. Suurin ongelma syntyy siitä, että tuuletusputkeen syntyy painetta, kun viemärivesiä paineella ajetaan pumppaamolle tai jätevedenpuhdistamolle em. syystä viemärijärjestelmän viemärikaasuja ja viemärimikrobeja voi päästä sisäilmaan. Yläpohjaan nousee myös kosteaa ja lämmintä ilmaa viemärin tuuletusputken kautta, mikä lisää yläpohjatilan turhaa kosteusrasitusta.

Asumisterveysliitto ei toimita asiakkaan materiaaleja eteenpäin tietosuojan vuoksi vaan asiakkaan tulee aina itse olla suoraan asiantuntijaan yhteydessä materiaalien toimittamiseen liittyen.

Ei voi, Asumisterveysliitto ei välitä asiakkaidensa kysymyksiä tai aineistoja kolmannelle osapuolelle tietosuojan vuoksi.

Pelkästä valokuvasta ei pysty silmämääräisesti tunnistamaan homeiden lajia. Tunnistamista varten materiaalista, jossa hometta epäillään olevan, tulee ottaa ns. materiaalinäyte ja toimittaa se laboratorioon, joka tutkii materiaalinäytteitä esim. Työterveyslaitoksen laboratorio. Ohjeita näytteiden oikeaoppiseen ottamiseen saa laboratoriosta tai vaihtoehtoisesti kannattaa pyytää paikalla rakennusterveysasiantuntija, joka voi ottaa näytteen ja samalla arvioida tilannetta kokonaisuutena paremmin.

Jos rukissa ei ole näkyviä merkkejä homeesta tai kastumisesta tai sen haju ei ole paha, ei rukki todennäköisimmin ole homeessa. Rukin voi kuitenkin tästäkin huolimatta varmuudeksi puhdistaa ennen kuin sen ottaa säilytykseen sisätiloihin. Pinnat voi pyyhkiä kostutelulla mikrokuituliinalla ja jos käytössä on sauna, rukin voi sen jälkeen saunottaa. Rukki laitetaan kylmään saunaan ja sauna lämmitetään noin 60-70 asteiseksi. Rukkia säilytetään saunassa tässä lämpötilassa muutaman tunnin ajan, kunnes voidaan olettaa sen läpikuumentuneen.

Kyllä voi. Viemärin haju ilmoittaa, että sisäilmassa on sinne kuulumattomia epäpuhtauksia.

Saumoihin, silikoneihin ja ilmanvaihtopäätteen reunoihin syntyvä home, johtuu usein huonosta ilmanvaihdosta, riittämättömästä siivouksesta tai molemmista. Tällöin kosteus jää / tiivistyy pintoihin ja pinnoilla luonnostaan normaalista asumista syntyvät epäpuhtaudet yhdessä muodostavat näitä homepilkkuja.

Säännöllinen siivous sekä ilmanvaihdosta huolehtiminen poistavat tämän. Eli kaakelien, saumojen, silikonien, lattiakaivon ja ilmanvaihtokanavan puhdistus säännöllisesti auttaa. Lattian ja seinäpintojen kuivaaminen lastalla suihkun jälkeen ehkäisee myös pilkkujen syntymistä. Tila kannattaa myös tuulettaa kunnolla suihkun jälkeen eli mikäli tilassa on ikkuna, avataan se hetkeksi tai vaihtoehtoisesti jätetään kylpyhuoneen ovi raolleen.

Mikäli ongelma ei poistu edellä mainituista toimista huolimatta, on syytä olla yhteydessä isännöitsijään tilanteen selvittämiseksi.