Kosteusvaurioituneissa kiinteistöissä, joissa on todettu homekasvua, asukkailla esiintyy usein tavallisten hengitystieinfektioiden lisääntymistä tai erilaisia ihon ja limakalvojen ärsytysoireita.
Useimmiten todetaan flunssaa sekä keuhkoputkentulehduksia ja poskiontelotulehdusten lisääntymistä. Infektiosairauksien lisääntymistä on todettu sekä lapsilla että aikuisilla. Tyypillisesti oireet helpottavat, kun homeisista tiloista ollaan pidempiä aikoja poissa.
Pitkäaikainen sairastelu johtaa pahimmillaan työkyvyn alenemiseen, jatkuvaan lääkitykseen ja toistuvaan lääkärinhoitoon sekä leikkaushoitoihin esim. kroonisen poskiontelotulehduksen tai toistuvien korvatulehdusten vuoksi. Toistuvat alahengitystietulehdukset saattavat johtaa astman puhkeamiseen.
Märkätiloissa on usein ongelmia, jos ne ovat 70-, 80- tai 90-lukujen alkuperäiskunnossa. Ongelmat ovat tyypillisesti pintamateriaalien alla eikä niitä näe ilman rakenteita avaamatta. Tyypillisiä ongelmia ovat puutteellinen tai kokonaan puuttuva vedeneristys ja siitä seurannut kosteus- ja homevaurio rakenteissa.
Huomaa halkeilevat sokkelit. Halkeilevat ja hilseilevät sokkelit kertovat, että maanpinnat yleensä kallistavat rakennukseen päin, jolloin pinta- ja hulevedet valuvat rakennusta kohti. Halkeilevat ja hilseilevät sokkelit voivat kertoa myös salaojituksen puutteesta, jolloin maaperän kosteus nousee talon rakenteisiin. Näistä syistä yleensä sokkeli halkeilee tai hilseilee.
Homeisesta talosta tuodut huonekalut ja esineet eivät vahingoita tervettä taloa. Mutta ne tulee siitä huolimatta puhdistaa aina huolellisesti ennen kuin niitä siirretään ns. terveisiin tiloihin. Niiden pinnassa on ilmaan haihtuvia itiöitä ja ne voivat aiheuttaa herkemmille henkilöille oireilua.
Homeen hajua voi tekstiilihuonekaluista koettaa poistaa lämpökäsittelyn avulla esimerkiksi hiustenkuivaajalla. Irtaimiston puhdistamisesta löytyy hyvä ohje, jonka voitte ladata täältä.
PUHDISTAMISOHJE.
Jos tuolissa oleva haju ei olekaan homeen hajua vaan toisen yhdisteen eli tetrakloorianisolin aiheuttama haju, ei hajua valitettavasti saa millään pois. Silloin sitä täytyy vaan oppia kestämään tai sitten tuoli on syytä hävittää.
Homeasunnosta pois muutettaessa täytyy irtaimisto puhdistaa huolellisesti ennen sen viemistä ns. puhtaaseen asuntoon. Samoin, kun muutetaan takaisin remontoituun asuntoon tai kun remontti on ohi, tulee irtaimisto huolella puhdistaa.
Irtaimistoon jääneet mikrobit, niiden osaset ja kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet (hajujen aiheuttajia) voivat aiheuttaa oireita. Irtaimisto kannattaa tuoda kotiin, jos mahdollista, vähitellen puhdistettuna, esimerkiksi huonekalu kerrallaan. Samalla pystyy tarkkailemaan, minkä tavaran tuonnin jälkeen oireet mahdollisesti ilmaantuvat. Tällä tavoin helpotetaan oireilun aiheuttavan tavaran/huonekalun löytymistä ja vältytään tavaroiden tarpeettomalta hävittämiseltä.
Arkijärki tulee aina säilyttää. ”Isoäiti” puhdisti säilöntää varten lasipurkit kuumassa uunissa. Puhdistamiseen ja hajun poistoon voi käyttää lämmönlähteenä mm. noin 100-asteista saunaa, sähköuunia (100°C), hiustenkuivainta tai muuta lämmönlähdettä. Aikaa, minkä tuote on lämmön vaikutuksessa, on vaikea sanoa. Tavoitteena on, että tuote on yhtä lämmin sisäpuolelta kuin saunan lämpötila. Lisäksi apuna kannattaa käyttää tuulettamista ja imurointia.
Silminnähden homeessa oleva irtaimisto voi olla vaikea puhdistaa, joten se joudutaan usein hävittämään. Mikäli huolellisesta puhdistamisesta, tuulettamisesta ja varastoinnista huolimatta irtaimisto aiheuttaa oireita, ei ole juuri muuta tehtävissä kuin luopua tavaroista. Päätös irtaimiston hävittämisestä jää aina asukkaalle itselleen.
Irtaimiston puhdistamisesta löytyy hyvä ohje, jonka voitte ladata täältä.
Pääperiaatteena on, että kaikki mikä kestää kuuman vesipesun, muunlaisen kuumennuskäsittelyn tai voidaan nihkeäpyyhkiä, voidaan puhdistaa ja siten säilyttää.
Materiaalit/tuotteet, joissa on selvästi silmin havaittavaa mikrobikasvustoa, ovat sellaisia, jotka suositellaan suoraan hävitettäväksi. Petivaatteet (peitot, tyynyt, patjat) ovat usein myös niitä, että niiden uusimista suositellaan.
Terveyshaitan arvioinnin ja mahdollisen toteamisen tekee terveydensuojeluviranomainen, yleensä terveystarkastaja. Arvio tehdään asunnontarkastuksen sekä mahdollisten siihen liittyvien tutkimusraporttien perusteella. Terveydensuojeluviranomainen tulee pyytää asunnontarkastukselle.
Terveydensuojeluviranomainen vastaa myös asumiskieltomääräyksistä.
Jos kylpyhuoneen rakenteet ja vesieristykset ovat kunnossa ei runsaskaan käyttö vaurioita niitä. Tilojen hyvä ilmanvaihto auttaa myös pitämään rakenteet kunnossa eli ilmanvaihdon toimivuus on hyvä tarkastaa. Silikonisaumoja ei normaalisti tarvitse uusia parin vuoden välein, noin tiheä uusimisväli viittaa puutteelliseen ilmanvaihtoon ja veden seisomiseen saumoissa.
Jos tiloissa on lattialämmitys, se on hyvä pitää aina päällä. Vesi on hyvä myös lastata pinnoilta lattiakaivoon aina suihkun jälkeen. Tilojen ilmanvaihtoa voi tehostaa myös avaamalla vähän ikkunaa, jos tilassa sellainen on, suihkun jälkeen tai jättämällä kylpyhuoneen oven hieman raolleen.
Lisäksi säännöllinen siivous ja saumojen puhdistus edistää niiden kestoikää, puhdistuksessa hyvänä apuna on esimerkiksi höyrypesuri, jolloin varsinaista pesuainetta ei tarvittaisi.
Useimmiten syynä on lattiakaivon tai hajulukon kuivuminen, kun asunnosta ollaan pitempään poissa. Syynä voi olla myös lattiakaivossa olevan puhdistustulpan ilmavuoto (tulppa on vääränkokoinen) tai tulppa on hieman pois paikaltaan. Mikäli veden valuttaminen viemäriin ei auta tai puhdistustulpan on varmistettu olevan kunnolla kiinni, voi kyseessä olla ilmanvaihdon ongelma. Ilmanvaihto voi olla liikaa alipaineinen, jolloin korvausilmaa tulee myös viemäreiden kautta.
Hajun syynä voi olla myös se, ettei lattialaivoja tai hajulukkoja ei puhdisteta säännöllisesti esim. siksi, että sen puhdistaminen on vaikeaa kaivon sijainnin perusteella tai että ei vain ole tultu ajatelleeksi, että ne vaativat säännöllistä huoltoa.
Lattiakaivoihin ei ole viisasta kaataa kiehuvaa vettä, koska kaivon materiaali ei kestä kiehuvaan kuumaa vettä. Lattiakaivojen puhdistukseen voi kuitenkin käyttää esim. kuumahöyryä kemikaalien sijaan.
Lattiakaivon puhdistamisessa kannattaa käyttää hengityssuojainta ja suojakäsineitä. Lattiakaivosta irrotetaan ritilä ja kaivon sisäosat. Nämä kaivon osat voidaan puhdistaa esimerkiksi WC:n puhdistamiseen tarkoitetulla kemikaalilla tai muulla yleispuhdistusaineella harjaa apuna käyttäen. Puhdistukseen voi käyttää myös kuumahöyryä. Muoviseen lattiakaivoon ei saa kaataa kiehuvaa vettä, koska kaivo ja sen osat eivät kestä korkeita lämpötiloja. Puhdistustoimenpiteet on suositeltavaa tehdä säännöllisin väliajoin.
- uudet, haisevat materiaalit
- kasvillisuus ja kukkapenkit perustuksen ympärillä
- ulkoseinille kiinnitetyt kalusteet
- integroidut kylmäkalusteet ja ns. vanhan ajan kylmäkaapit ja kylmiöt
- salaojittamattomuus, niiden toimimattomuus
- maanpinta korkeammalla kuin lattiapinta
- puukoolattu lattia
- useat muovimattokerrokset tai vastaavat mattomateriaalit päällekkäin
- muovimaton päälle asennettu laminaatti- tai vinyylilattia
- IV-putkien päättäminen yläpohjaan (vinttiin)
- alipaineventtiili ilmanvaihtoputken päässä
Puutteelliset tai väärin asennetut lämmöneristeet ja puurakenteet ovat riski. Mikäli eristeitä tai puurakenteita on maanpinnan tasalla tai sen alapuolella, homehtuvat ne herkästi. Jos taas eristettä on liian vähän/ohuesti, sitä jopa paikoin puuttuu tai sitä on asennettu maanvastaisten seinien sisäpintaan ilman, että ulkopuolta on kosteuseristetty oikein, syntyy riski rakenteiden kosteusvaurioitumiseen. Myös sisäpuolisten höyrynsulkujen puutteet tai väärin asennukset ovat kosteusteknisesti riski rakenteille.
Koulutetut ja tasotestatut home- tai lahokoirat ovat yleensä tarkkoja ja hyviä havaitsemaan mikrobien hajuja rakennuksista. Osaava ohjaaja on tärkeä koiran työpari. Koiran merkkauksiin vaikuttavat mm. talon ilmanvaihto ja mahdolliset rakenteista tulevat korvausilmavirtaukset. Koiran ilmaisema kohta ei siis välttämättä aina ole juuri se vaurioitunut kohta, vaan haju voi kulkeutua ilmavirran mukana jostain toisesta kohdasta. Tästä syystä ohjaajan ammattitaito on hyvin tärkeää, jotta hän osaa tulkita koiran ilmauksia suhteessa tutkittavaan rakennukseen.
Ilmalämpöpumppu, oikein käytettynä ja oikein huollettuna on hyvä ja turvallinen lisä asumisviihtyvyyden parantamisessa.
Automaattitoimintoa ei esimerkiksi kannata käyttää, sillä se pyrkii pitämään lämpötilan aina asetetun mukaisena ja näin esimerkiksi takkaa lämmitettäessä ilmalämpöpumppu jäähdyttää ilmaa, jos sisätilan lämpötila kohoaa asetettua arvoa korkeammaksi.
Sisäilmaa ei myöskään kannata jäähdyttää liikaa ulkoilmaan verrattuna, noin 2-4 °C jäähdytys on riittävä lämpötilaero ulkoilmaan nähden. Suurempaa lämpötilaeroa ei kannata pitää yllä ainakaan pidempiä, useampia kuukausia pitkiä aikoja. Muutamankin asteen viilennys helpottaa oloa, sillä ilmalämpöpumppu poistaa sisäilmasta myös siinä olevaa kosteutta, joka on usein se tukalimman olon aiheuttaja.
Jäähdytystoiminto kerää laitteen sisälle kondessivettä, joten kannatta tutustua hyvin laitteen ohjeeseen, kuinka kondessivesi johdetaan tai haihdutetaan laitteesta pois. Ilmalämpöpumpun suodattimet tulee myös puhdistaa ja vaihtaa valmistajan antamien ohjeiden mukaan. Jäähdytyksen yhteydessä syntyvä kosteus voi tiivistyä myös suodattimiin ja likaisissa, kosteissa suodattimissa on mahdollisuus erilaisille bakteerikasvuille. Likaiset suodattimet heikentävät myös pumpun tehoa ja toimintaa.
Ilmalämpöpumpun ja sen suodattimien puhtaudesta tulee huolehtia läpi vuoden. Puhdistus tulee tehdä valmistajan ohjeen mukaan, tiheämpikin puhdistustahti ei ole yhtään huono asia. Pölyn kerääntyminen laitteeseen riippuu monesta tekijästä, asunnon koosta, asukkaiden määrästä jne. Eli säännöllinen tarkastus ja puhdistus on hyvä ajoittaa osaksi kodin huoltokirjaa.
Terveydensuojeluviranomaisen tarkastus kohteessa sekä lausunto asiasta on hyvä lisä, sillä silloin saatte viranomaisen kannan siihen, voiko asunnon enää asua tai onko siinä terveydensuojelulain nojalla korjattavaa, jotta asuminen on terveellistä ja turvallista.
Mikäli asiassa ei päästä myyjän kanssa sopuun pelkällä neuvottelulla, teidän täytyy riitauttaa asia tuomioistuimessa. Sitä varten tarvitsette virhe- ja vaurioselvityksen toisin sanoen virheet ja niistä aiheutuneet vauriot rakenneosittain tai huonetiloittain. Lisäksi tarvitsette asiantuntevan korjaussuunnitelman sekä yksikköhintaisen luettelon ja määrälaskennan kustannuksista. Nämä asiakirjat ovat riittävät reklamaation ja mahdollisen kannekirjelmän laatimista varten. Riita-asioissa kannattaa kääntyä heti alkuun asiantuntevan juridiikan koulutuksen saaneen, ja tällaisia tapauksia käsitelleen asiantuntijan puoleen.
Ei tarvitse tuhota kaikkea irtaimistoa. Kovat materiaalit nihkeä pyyhitään normaalin tapaan miedolla pesuaineella. Pinnat voi myös käsitellä kuumahöyryllä, jossa lämpötila on noin 130 jopa 180 astetta ja pyyhkäistä mikrokuituliinalla. Tekstiilit voi pestä min 60 asteen lämpötilassa ja kuivata kuivausrummussa tai vaihtoehtoisesti saunottaa noin + 100°C. Sellaiset tuotteet, jotka eivät kestä vesipesua kannattaa saunottaa, tai käsitellä kuumahöyryllä, lämpöpuhaltimella tms. laitteella esimerkiksi hiustenkuivaaja on oiva apulainen. Jos irtaimisto senkin jälkeen aiheuttaa oireilua, kannattaa se tuote poistaa kokonaan käytöstä.
Sängyn materiaalit ovat yleensä huokoisia, hyvin hajua imeviä. Tästä syystä sängystä on vaikeaa saada epämiellyttäviä hajuja pois. Hajua voi yrittää poistaa lämpökäsittelyllä, esimerkiksi jos sänky mahtuu saunaan tai silittämällä tai hiustenkuivaajalla puhaltamalla. Jos haju ei kokeiluista huolimatta häviä, on hyvä miettiä sängyn hävittämistä ja uuden hankkimista.
Jyrsijäongelmat koskevat koko taloyhtiötä, oli kyseessä sitten hiiri- tai rottaongelmat. Hiirillä on usein tapana tehdä pesiään rakennusten rakenteisiin ja samalla ne sotkevat eristeet ja rakenteet ulosteillaan. Ne myös rikkovat eristeitä repiessään niitä pesätarpeiksi ja kulkureittejä tehdäkseen. Hiiriä myös joskus kuolee rakenteisiin, jolloin niistä aiheutuu selkää hajuhaittaa asuntoihin.
Koska kyseessä on rakennuksen kiinteät rakenteet, on selvitysvastuu- ja velvollisuus taloyhtiöllä. Mikäli isännöitsijä tai taloyhtiön hallitus eivät lähde selvittämään asiaa, kannattaa olla yhteydessä terveydensuojeluviranomaiseen. Hän voi tarvittaessa määrätä taloyhtiön selvittämään asiaa.
Valesokkeli on riskirakenne, jota esiintyy 1960-luvun taloista 1990-luvulle asti. Rakenne on altis kosteusvaurioille, koska osa talon rakenteista on maanpinnan tasossa tai jopa sen alapuolella maan sisässä. Valesokkelissa talon puunrunko on verhoiltu esimerkiksi tiilillä, jolloin syntyy vaikutelma, että talolla on betoninen perustus ja talon lattia olisi korkeammalla. Valesokkelilla varustettuun taloon voi esimerkiksi ajaa polkupyörällä sisään.
Miellyttävä omenan, kanelin tai sipulin tuoksu tulee usein kellarisienestä, joka on kohtuullisen nopeakasvuinen ja yleinen puun lahottajasieni. Lahovaurio voi hajun ilmetessä olla jo pitkällekin edennyt ja tällöin rakenteiden kantavuus on voinut jo merkittävästi heikentyä. Asiaa on hyvä tutkia tarkemmin ja selvittää mahdollisen lahoamisen laajuus.
Vanhat lattiakaivot ovat riski. Tarkista korokerengas. Jos havaitset korokerenkaaseen tulevia kupariputkia, voit päätellä, että kaikki ei ole kunnossa. Kyseessä on rakennusvirhe. Kupariputki on virheellinen tapa liittää viemäriin esimerkiksi pesukoneen poistoputki tai käsienpesuallas kuumentamalla kupariputki, jolloin liitosputkelle saadaan reikä. Liitos on epätiivis ja siitä kehittyneet kosteusvauriot jäävät vakuutuskorvausten ulkopuolelle.
On riski, jos viemärin tuuletusputki on päätetty yläpohjaan eli sinne vesikaton ja asuinkerrosten väliseen tilaan. Suurin ongelma syntyy siitä, että tuuletusputkeen syntyy painetta, kun viemärivesiä paineella ajetaan pumppaamolle tai jätevedenpuhdistamolle em. syystä viemärijärjestelmän viemärikaasuja ja viemärimikrobeja voi päästä sisäilmaan. Yläpohjaan nousee myös kosteaa ja lämmintä ilmaa viemärin tuuletusputken kautta, mikä lisää yläpohjatilan turhaa kosteusrasitusta.
Pelkästä valokuvasta ei pysty silmämääräisesti tunnistamaan homeiden lajia. Tunnistamista varten materiaalista, jossa hometta epäillään olevan, tulee ottaa ns. materiaalinäyte ja toimittaa se laboratorioon, joka tutkii materiaalinäytteitä esim. Työterveyslaitoksen laboratorio. Ohjeita näytteiden oikeaoppiseen ottamiseen saa laboratoriosta tai vaihtoehtoisesti kannattaa pyytää paikalla rakennusterveysasiantuntija, joka voi ottaa näytteen ja samalla arvioida tilannetta kokonaisuutena paremmin.
Saumoihin, silikoneihin ja ilmanvaihtopäätteen reunoihin syntyvä home, johtuu usein huonosta ilmanvaihdosta, riittämättömästä siivouksesta tai molemmista. Tällöin kosteus jää / tiivistyy pintoihin ja pinnoilla luonnostaan normaalista asumista syntyvät epäpuhtaudet yhdessä muodostavat näitä homepilkkuja.
Säännöllinen siivous sekä ilmanvaihdosta huolehtiminen poistavat tämän. Eli kaakelien, saumojen, silikonien, lattiakaivon ja ilmanvaihtokanavan puhdistus säännöllisesti auttaa. Lattian ja seinäpintojen kuivaaminen lastalla suihkun jälkeen ehkäisee myös pilkkujen syntymistä. Tila kannattaa myös tuulettaa kunnolla suihkun jälkeen eli mikäli tilassa on ikkuna, avataan se hetkeksi tai vaihtoehtoisesti jätetään kylpyhuoneen ovi raolleen.
Mikäli ongelma ei poistu edellä mainituista toimista huolimatta, on syytä olla yhteydessä isännöitsijään tilanteen selvittämiseksi.
Ota meihin yhteyttä helposti lomakkeen avulla.